Kuala Lumpurista lensimme Balille Indonesiaan Air Aasialla. Kolmen tunnin lentomatka meni nopeasti musiikkia kuunnellessa ja Sudokua täytellessä. Ennen kuin edes huomasimme alkoi Indonesian kaunis saaristo näkyä lentokoneen ikkunasta.
Lentokentältä meidän guesthouselle matkatessamme ensimmäisenä yllätti se, miten koko etelä-Bali näyttää elävän surffauksesta. Vaikka tiesimme paikan olevan suosittu juuri surffauksesta, emme olleet etukäteen ymmärtäneet sen kokonaisvaltaisuutta etenkin Kutan alueella. Taksimatkalla näimme valehtelematta kymmeniä surffaukseen erikoistuneita liikkeitä (RipCurl, Quiksilver, ROXY yms), ja joka paikassa ihmiset kävelevät surffilaudat kainalossa. Kuten joka paikasta saa kuulla, on saari täynnä Australialaisia. Meidän mielestä se ei ollut läheskään niin häiritsevää, koska aussithan ovat äärettömän hyväntuulista porukkaa, ja huutelevat hyvät huomenet kadulla ventovieraallekin ja jaksavat huudattaa katukauppiaita vitseillään.
Varasimme guesthousen ( tai home stayn kuten Balilla pääasiassa sanotaan) Legian beachin läheisyydestä, Kutan ja Seminyakin välistä. Valinta majapaikan suhteen osoittautui todella hyväksi ja yövyimmekin kokonaiset kolme viikkoa samassa paikassa, lukuunottamatta kolmea yötä jolloin kiersimme saarta. Majoitukseen kuului aamupala kahvin kera, jonka saimme nauttia joka aamu terassilla kirjaa lukiessa. Tästä tulikin aamurutiini jota odotti jo nukkumaan mentäessä. Lisäksi Legianin alue on Kutaa hieman rauhallisempaa ja edullisempaa aluetta, mikä sopi meille hyvin.
Nyt itse asiaan: surffaukseen, jonka takia Balille tulimme. Varasimme päivän mittaisen surf-opetuksen guesthousesta. Ensimmäiseksi valitsimme laudat. Harjoituslaudat muistuttavat ennemmän kanootteja, jotka on päällystetty vaahtomuovilla, kuin surffilautoja, mutta näillä on hyvä aloittaa. Nopean kuivaharjoittelun jälkeen (kuinka laudalle tulisi nousta ja milloin on hyvä aika ”meloa” aaltoon vauhtia) siirryimme veteen harjoittelemaan asiaa käytännössä. Viivi kokeili ensimmäisenä ranta-aallossa laudalle nousemista, ja pääsikin ensimmäisellä pystyyn ja lautaili rantaan saakka kuin vanha surffaaja. Tämä lisäsi hieman paineita minulle, olinhan puhunut jo monta kuukautta kuinka surffaus ei varmaan ole edes vaikeaa kun on harrastanut muita lautailulajeja. Heti ensimmäisen tunnin, vedessä kahlaamisen ja aaltojen läpisukelluksien jälkeen tajusimme miten raskasta surffaus voikaan olla.
Ensimmäisen päivän surf-opetuksien jälkeen vuokrasimme laudan viikoksi. Balille surf-matkaa suunnittelevalle tietoisku: laudat kannattaa vuokrata Poppies 1 tai Poppies 2 kaduilta tai näiden läheisyydestä. Laudan vuokraaminen on näin yli puolet halvempaa mitä rannalta. Viikko meillä meni nopeasti päivät surffatessa ja rannalla loikoillessa. Vasta jälkikäteen tajusimme, että juuri tämän viikon aallot eivät olleet parhaita surffaukseen. (Johtopäätöksen olisi voinut tehdä jo siinä vaiheessa, kun kukaan homman oikeasti hallitseva ei niinä päivinä aalloille lähtenyt…) Siltä se kieltämättä tuntuikin: aaltoja voi hyvin verrata pesukoneen linkous -toimintoon. Yleensä surf-sessio päättyikin siihen, että raahauduimme väsyneenä ja kiukkuisena rantaan aalloissa pyörimisen tuloksena, suu ja silmät täynnä hiekkaa.
Ekan viikon jälkeen vuokrasimme vielä uudestaan laudan kahdeksi päiväksi ja juuri tällöin aallot olivat parhaimmillaan. Voi jopa ylpeänä sanoa, että tuli muutama aalto ihan surffattua. Tällöin myös sai koko lajiin hieman paremman käsityksen: aika ei mennyt vaan aalloista selviämiseen, sukeltamiseen ja uimiseen, vaan laudan päällä pystyi uiskentelemaan ja odottelemaan rauhassa sopivaa aaltoa. Lajista jäi loppujen lopuksi hyvä fiilis. Tätä me tulemme vielä kokeilemaan uudestaan ja toivottavasti silloin aallot olisivat hieman suokeammat meitä kohtaan. Haaveilin jo oman surflaudan ostamista, en vaan vielä löytänyt sille käyttötarkoitusta suomesta. 😉
-Markus
120 päivää auringossa 