Bangkok toisen kerran

Nyt tässä ollaan vajaa viikko reissattu Kambodzassa, ja maasta on saanut erittäin hyvän kuvan. Matkustuspäiviä on ollut useampi kuin yksi ja aloillaan ollaan oltu vain muutaman päivän kerrallaan. Myöskään toimivia internet-yhteyksiä ei ole tavoitettu joka paikassa. Tarinat tänne tulee siis vähän myöhässä. Koitetaan päivitellä kuulumisia nyt vähän paremmin.

Ei Bangkok vakuuttanut kaupunkina toisen mahdollisuudenkaan myötä. Epäjärjestys, sotkuisuus ja ikuiset ruuhkat jäävät ainoastaan jättimäisten ostoskeskusten ulkopuolelle. Kolme päivää saimme kuitenkin kulumaan ihan mukavasti ilman alkureissulla koettua Bangkok ahdistusta.

Meidän keskinkertainen hotelli sijaitsi Khaosan roadilla (kuvat yllä), mikä on juuri reppureissaajien suosiossa oleva pienen budjetin katu. Huomaa tottuneensa aika hyvin jatkuvasti läsnäolevaan pikku elämään, kun 30 torakan listiminen ei tunnu missään. Emmekä silti valita hotellin siisteydestä: hyvin pärjättiin. Illalla katu täyttyy ruokakärryistä ja turistikamaa muita halvemmalla myyvistä kojuista. Joka ilta söimme siellä ja kiertelimme ympäriinsä. Khaosan roadilta käsin oli myös helppo lähteä ottamaan kaupunkia haltuun pala palalta. Ensimmäisenä päivänä hortoilimme kävelymatkan päässä oleville temppeleille ja otimme tuktukin Siam squaren ostoskeskuksille. Toisen päivän vietimme Bangkokin eläintarhassa Dusit Zoossa. Se olikin päivistä paras. Tarha on alunperin rakennettu viereisen kuninkaanlinnan virkistysalueeksin ja isoksi puutarhaksi, ja vasta myöhemmin muutettu kaikille avoimeksi eläintarhaksi. Alueella vietti siis mielellään koko päivän, ja eläimetkin oli toki jotain muuta kuin Korkeasaaressa. Mukava päästä liikenteen seasta rauhoittumaan. Ehdoton juttu Bangkokissa vieraileville!

Loput ajasta oikeastaan vain palloilimme ympäriinsä. Käveltiin parille melko mitäänsanomattomalle nähtävyydelle (vahingossa) ja käytiin ajelemassa joella kulkevalla veneellä. Bangkokia on kutsuttu entisaikoina Aasian Venetsiaksi, joten joen ranta on täyteen rakennettua ja muutama hieno temppeli näkyy joelta käsin parhaiten. Muutenkin kaupunki on täynnä kapeita vesiteitä, joita pitkin veneillä kuljetetaan tavaraa kaupungin sisällä.

Näin toisella visiitillä tajusimme, että Bangkokissa kuljettaessa aika ehdoton juttu on ottaa taksi tai tuktuk alle. Kävellen eteneminen on aika toivotonta, vaikka välimatka vaikuttaisikin lyhyeltä. Teitä ei ole merkitty kauhean hyvin, eikä turistikartasta kaikkia kapeimpia edes löydy. Monesti olimme varmoja, että kävelevämme yhteen suuntaan, mutta vartin kävelyn jälkeen se osoittautuikin ihan toiseksi. Takseista keltaisen väriset käyttävät mittaria ja matkan loppusumma on siksi kolmasosa muiden taksien pyytämistä hinnoista. Jos tuktuk-kuski tarjoaa tunnin ajelua 20 bahtilla, ei tarvi miettiä kahta kertaa onko kyse kusetuksesta.

Olimme päättäneet viettää viimeisen yön Bangkokissa lentokentällä silloin, kun vielä luulimme että lento lähtee heti aamupäivällä. No lähtöaika oli puoli neljä iltapäivällä, ja yö nukuttiin silti siellä tehokkaan ilmastoinnin alla kylmällä laattalattialla. Yksi yö lentokentällä on toki tälläisellä matkalla koettava. Bangkokissa on kaksi lentokenttää, ja onneksi tajusimme noin kaksi minuuttia ennen isommalle kentälle vievään junaan nousemista tarkistaa lentoliput. Pienemmälle kentälle veikin taksilla tie ja opimme taas yhden asian lisää. Onneksi oli aikaa!

Eilen Siem Reapissa, tänään Sihanoukvillessä ja huomenna paratiisisaarella Koh Rongilla.
<3: Viivi

EDIT: tottahan toki tälläkin kertaa netti petti, joten tämänkin postaus tulee julki vasta viikon kirjoittamisen jälkeen. Koh Rong oli USKOMATON, nyt ollaan jo takaisin Sihanoukvillessä.

Koh Phangan rannalta käsin

Uskokaa tai älkää, sellaisenkin pisteen voi saavuttaa, jossa rannalla makaaminen ja mitään tekemättömyys kyllästyttää. En nyt sano, että rantalomailu olisi muuttunut tylsäksi, mutta kyllä nyt mieli alkaa olla valmis antamaan uuden mahdollisuuden Bangkokin härdellille.

Viimeinen viikko täällä Koh Phanganilla on siis sujunut edelleen aika rauhallisesti. Mukavaa on ollut neljä päivää hengailla Matiaksen kanssa. Käytiin vielä kertaalleen nightmarketissa syömässä katuruokaa, ajeltiin saaren kotikutoiselle rangelle lätkimään golf-palloja ja päästiin jopa näkemään pieni pala full moon partyistäkin. Rannalle oli 100 bahtin pääsymaksu, joten totesimme kadut täyttäneiden juhlijoiden, ämpäridrinkkien ja uv-maalien myyjien riittävän. Tiedä sitten onko mieleltään jo liian vanha, tylsä vai astetta fiksumpi kun tuollainen megabilettäminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Onnellisia olimme tällä viikolla Haad Yao beachin hienoissa rantabaareissa Singhaa juodessa.

Nyt kun on aika siirtyä eteenpäin, voisi todeta upeiden rantojen olevan tämän saaren parasta antia. Toiset tulevat tänne hyvien bileiden takia, mutta paljon useampi on löytänyt paikan parhaana rentoutumispaikkana. Alla olevat kuvat ovat rannalta, joka sijaitsee hieman Thongsalasta pohjoiseen päin. Kävimme upealla rannalla parina päivänä, mutta nimi on jäänyt pimentoon. Saman tapaisia pikku rantoja löytää ympäri saarta kun vain ottaa skootterin alle ja lähtee kiertelemään.

Kolme seuraavaa kuvaa on siltä pohjoisen rannalta Chaloklum baystä, missä vietimme ensimmäisen viikon. Ranta oli todella rauhallinen, hiekka ihan valkoista ja vesi kirkkaan turkoosia. Sijainti kalastajakylän kupeessa antoi paikalle ihan omanlaisen fiiliksen.

Tämä Haad Yao beach, jolla nyt olemme olleet, on myös hieno ranta. Täällä on vähän enemmän elämää ja hienoja rantabaareja kuten totesin. Meidän bungalowi on ihan rannassa, joten poolilta on saanut hypätä aika suoraan myös mereen.

Viime viikolla kävimme myös yhden päivän Mae Haad beachillä, jolta pääsee kävelemään viereiseen pieneen saareen ohutta hiekkakaistaletta pitkin. Ranta on Haad Yaoa rauhallisempi, mutta tosi hieno myös. Kuulemma hyvä paikka snorklata.

Aivan kohta aloitamme 15 tunnin matkan kohti Bangkokia. Täältä ostettuna joint ticket maksoi paljon vähemmän. Varasimme eilen illalla myös hotellin valmiiksi, joten jospas Bangkok nyt aukeaisi paremmin.

Täällä siis kaikki edelleen mahtavasti. Innolla odotamme seuraavia maisemia ja jo lähellä olevaa Kambodzaan siirtymistä!

Terkuin Viivi

Nam Thok Paeng waterfall ja Thongsalan iltamarkkinat

Kuten aiemmin todettu, tällä saarella on ihan ehdoton juttu vuokrata skootteri. Paikkoja mihin suunnata on lukuisia. Jo pelkästään rannan vaihtaminen päiväksi on hyvä idea.

Keskiviikkona otimme alle menopelin ja suuntasimme Nam Thok Paeng vesiputoukselle, joka sijaitsee keskellä saarta kansallispuiston ympäröimänä. Vesiputous oli kieltämättä itselleni pieni pettymys maalailtuani mielessä kuvia isosta putouksesta altaineen päivineen. 😉 Vesiputoukselta pääsee kiipeämään myös saaren korkeimmalle vuorelle Khao Ranille, jonka päällä sijaitsee näköalapaikka noin 600 metrin korkeudessa. Sieltä näkyi upeasti koko saari. Näköalapaikalle kiivetessämme saimme hieman tutustua luontoon: vuoren päälle meni vain paikoin haastava polku keskellä viidakkoa. Jos siis päälle mielii, pitää olla valmis vähän patikoimaan. Hauska kokemus päästä vähän rämpimään ja hikoilemaan upeaan luontoon. Suosittelemme kaikille rannalla makaamisen oheen. Ja jos oikein innostuu, niin vesiputouksia on saarella yhteensä kahdeksan.

Toinen ehdoton juttu on saaren pääkaupungin Thongsalan iltamarkkinat. Itse ajelimme sinne molempina skootteripäivinä. Iltamarkkinoilla paikalliset asukkaat tekevät ruokaa pienissä kojuissa, joista pystyi ostamaan esimerkiksi kana-, liha- ja rapuvartaita, sushia, curryja, leivonnaisia ja hedelmäpirtelöitä. Molempina iltoina keräsimme ruokia ympäri markkinoita ja söimme itsemme ähkyiksi noin 4€ hintaan. Markkinoilla on toki tarjolla kaikkea muutakin koruista ja vaatteista elektroniikkaan, mutta paikallinen katuruoka on sen parasta antia.

Nyt vietämme viimeistä iltaa Malibu beach bungalowissa, tai itseasiassa Viivi jo torkkuu tapansa mukaan tuossa vieressä. Aamupalan jälkeen suunnataan Haad Yao -beachillä sijaitsevaan bungalowiin. Viivin serkku Matias suuntaa reissullaan myös tänne Koh Phanganille, ja hengailemme täällä yhdessä siihen asti kun meidän tie jatkuu kohti Bangkokia 30. päivä. Kävimme eilen jo etukäteen varailemassa majoituksen siksi aikaa.

Kuusi päivää saarella on mennyt uskomattoman nopeasti loikoillessa auringossa, tutustuessa saareen skootterilla ja kirjaa lueskellessa. Odotamme jo kuumeisesti Kambodzaa. Sitä ennen kuitenkin vielä vähän täällä makoilua ja pari päivää retkeilyä Bangkokin lähistöllä.

-markus

Koh Phangan

Ollaan nyt vietetty kolme kokonaista päivää Koh Phanganilla. Saari on Samuin saarista keskimmäinen, ja noin kaksi kertaa Koh Taon kokoinen. Tänne siirtymiseen kului puoli päivää, vaikka laivamatka veikin vain muutaman tunnin.

Koh Phangan on siinä mielessä erilainen saari kuin niin monet muut, että täällä ei ole yhtä eikä edes kolmea päärantaa, joille toiminta olisi keskittynyt. Sen sijaan saaren jokaisella sivustalla ja poukamassa on pieniä rannan pätkiä, joiden kupeeseen on pystytetty muutamia bungalowi -kyliä, hotelli, pari ravintolaa ja kauppaa. Suurin osa saaren pinta-alasta on viidakkoa, ja vehreys tekee saaresta todella kauniin. Toisin kuin esimerkiksi Koh Taolla, täällä paikalliset asuvat samalla kadulla hotellien kanssa, ja lehmät ja kanat lauduntavat tien viertä.

Itse yövymme Malibu beach bungaloweissa ihan saaren pohjoisosassa. Bungalowi -kylämme sijaitsee valkohiekkaisen rannan vieressä, pienen kävelymatkan päässä Chaloklumin kalastajakylästä. Ranta on upea ja Chaloklumissa on muutama todella hyvä ravintola. Ja onpas jopa Jazz-baari, jossa tullaan kyllä vielä käymään. Sitten on vielä ne perinteiset käytettyjen kirjojen kaupat, muutama rättikauppa ja 7eleven. Täällä jos jossain on rauhaa ja aikaa vain maata kirjan kanssa. Aluksi ajattelimme, että onkohan jopa vähän liiaksikin, mutta näin pienellä saarella ei liian syrjäistä seutua voi olla. Skootteri kun on täällä ihan kuningas ajoneuvo, ja tuo kaikki paikat lähelle. Nyt olemmekin kahtena päivänä kierrelleet saarta ympäri. (Alla olevat kuvat on täältä Malibusta.)

Saaren päästä päähän ajaa noin puolessa tunnissa. Koh Phangan on tunnettu sen Full moon partyistä, jotka järjestetään ihan saaren eteläkärjessä Haad Rin biitsillä. Ajelimme tänään sinne asti, mutta koska emme ole täällä bileiden vuoksi, emme myöskään haluaisi sinne majoittua. Meidän mielestä hienointa ja mukavinta aluetta on saaren luoteis- ja pohjoispuolet: Haad Yao, Haad Salad ja Mae Haad. Idän hienoja ja rauhallisia rantoja kehutaan myös kovasti, mutta siellä me emme ole käyneet.

Aikaisemmin saari oli lähinnä reppureissaajien suosima pakopaikka. Vaikka nykyään saaren rannoille on noussut hienoja resortteja ja spa-hotelleja ja hintataso on noussut, on saaren yleisfiilis luultavasti edelleen aika sama kuin ennen. Bungalowi on edelleen suosituin majapaikka ja joka ranta ja terassi on ripustettu täyteen riippumattoja, eikä keski-ikä ole yhtään sen korkeampi kuin reppureissaajakansalla yleensä.

Koh Phanganille on todellakin hyvä tulla ottamaan rennosti. Eipä mekään olla juuri muuta kuin jatkettu samalla linjalla: syöty hyvin, nukuttu hyvin, luettu, uitu ja maattu. Toisaalta saari tarjoaa paljon mahdollisuuksia leppoisaan kiertelyyn ja kokemiseen vaikka skootterin päällä. Siitä lisää huomenna. Tai ylihuomenna. Mikäli muutaman pilvisen ja vähän sateisen päivän jälkeen huomenna saa nauttia auringosta, emme aio montaa liikettä makuuasennosta pois päin tehdä.

-v&m

Matka jatkuu

Vietämme viimeistä iltaa Koh Taolla. Yhdeksän päivää täällä on paljon enemmän, kuin mitä alunperin olimme suunnitelleet. Miksi hoppuilla kun kerran viihtyy. Nyt kuitenkin jo malttamattomana odotamme uusien paikkojen näkemistä. Rinkat on pakattu, ja sukelluskoulumme baarissa on näköjään sopivasti bileilta.

Ostimme aamulla laivaliput viereiselle Koh Phanganin saarelle. Taksi noutaa meidät 9:30 ja 65 km laivamatka kestää noin 1.5 tuntia. Olemme jo aikaisemmin viikolla varanneet bungalowin kuudeksi yöksi saaren rauhallisemmalta puolelta. Hintaan kuuluu aamiainen seisovastapöydästä, yksityinen uimaranta, iso uima-allas ja riippumatto bungalowin terassilla. Tiedossa on siis aika rento viikko auringossa. Suunnitelmissa olisi myös vuokrata moottoripyörä ja tutkia hieman Koh Taoa isompaa saarta.

Muita, jo tähän mennessä, lukkoon lyötyjä matkasuunnitelmia:
– 4.2 lento Bangkokista Kambodzan pääkaupunkiin Phnom pheniin
– yhden yön jälkeen bussilla pohjoiseen Siam Riepiin
– 5.-7.2 Siam Riepissä ja Ankor Watin temppeleillä
– 7.2 suunta kohti Sumkhumwatin rantoja
– 14.3 lento Vietnamin Ho Minh Citystä Kuala Lumpuriin ja sitä ennen 14 päivää (aika joka viisumittomille matkaajille suodaan) kiertelyä Vietnamissa mm. Hoi Anissa
– 14.-31.3 Malesiassa Kuala Lumpurissa, Langkawilla ja Penangissa
– 31.3 > ainakin jossain välissä Balille ja ehkä muuallekin Indonesiaan.

Avoimia suunnitelmia on siis edelleen, niin kuin pitääkin. Emme esimerkiksi vielä yhtään tiedä, miten viimeisen viikkomme Thaimaassa vietämme ennen Kambodzaan lentämistä. Emme ainakaan Bangkokissa. 😉

Kiitos Koh Tao, oli mukava tavata! Nyt nämä travellarit ottaa seuraavat askeleet reppumatkailun maailmassa (tai ensin tuohon alakerran allasbaariin).

Halit Suomeen!
Viivi ja Markus

Ps. Kävin tänään vielä sukeltamassa ja homma paranee vaan, mitä enemmän pinnan alla viettää aikaa. Hurjasta aallokosta huolimatta Green rock nousi lemppariksi Taon sukellusspoteista. Kivoja onkaloita joista sukeltaa ja paljon kaloja ja muita ötököitä. Markus jäi rannalle parantelemaan vatsaa ja edelleen vähän lukossa olevaa vasenta korvaa. Muuten ollaan pysytty hyvin terveinä ja rahaakin on vielä jäljellä. Eli alles gud tai jotain sinne päin. 🙂 -Viivi

Elämää ilman arkea

Koh Tao on osoittautunut erinomaiseksi paikaksi aloittaa matka. Täällä on saanut olla rauhassa aloillaan jo viikon verran ja unohtaa talvi ja puoli vuotta jatkunut kaamea stressi. Saarella elämä on rennoimmasta päästä, ja kaikki mitä tarvitsee on kävelymatkan etäisyydellä.

Yksi päivä vuokrattiin moottoripyörä (ei skootteri vaan joku kawasaki) ja ajeltiin saaren toiseen päähän Freedom beachille. Päivä oli yksi aurinkoisimmista ja pienen rannan edusta parhaita paikkoja uida. Eilen aloitin aamun kahden tunnin joogalla kaikista ihanimmassa joogasalissa, missä olen koskaan käynyt. Salin jokaiselta sivustalta oli ovet avattu, linnut lauloi ja aurinko välkkyi palmun lehtien välistä. Alkuviikosta käytiin myös ensimmäisessä hieronnassa. Taivaallinen tunti thai-hierontaa laski hartiat vyötärön korkeudelle. Iltaisin ollaan lenkkeilty saarta ylöspäin tai vaan kävelty rantaa toiseen päähän. Muuten ollaan maattu rannalla, luettu, uitu, syöty hyvin ja kierrelty pikkukaupoissa.

Luettuani lukuisia matkablogeja olen huomannut, että monet reppureissaajat pyrkivät tekemään koko ajan jotain ja koluamaan mahdollisimman hyvin kaikki paikat. Pysyvät sen pari päivää yhdessä paikassa. Olen törmännyt myös kommentiin, että rannalla ehtii maata tarpeeksi tavallisillakin lomilla. Tavallaan joo. Eilen joogassa totesin kuitenkin olevani täysin eri mieltä. Elämässä ei tule montaa kertaa tilaisuutta ottaa näin pitkää aikaa vain itselleen. Meidän suorituskeskeisessä yhteiskunnassa mieltään on vaikea tyhjätä kokonaan stressaavista ajatuksista ja paineista elää tietyllä tavalla. Kun ei tarvitse käydä kaupassa, maksaa laskuja, rämpiä silmät ummessa aamulla töihin, miettiä koulutöiden deadlineja, käyttää kalenteria tai ylipäätään tietää mikä päivä on, jää yllättävän paljon aikaa keskittyä omaan hyvinvointiin ja oman arvomaailmansa järjestämiseen. Tiedän varsin hyvin, miten suuri etuoikeus se on!

Mitä me tänään tehtäisiin? No syödään vaikka ensin nämä hedelmälautaset aamupalaksi ja mennään sitten rannalle lukemaan kirjoja ja heittelemään frisbeetä. Ei kai mitään sen kummempaa. Illalla käydään kyllä lenkillä ja kiivetään ylös katsomaan kun aurinko laskee. Niin ja pitää muistaa ilmoittaa meidät huomisille aamusukelluksille!

Kyllä neljässä kuukaudessa ehtii nähdä aika liudan erilaisia paikkoja ja kulttuureita, vaikka välillä ei tekisikään käytännössä katsottuna yhtään mitään. Parin viikon lomat sen sijaan ei läheskään aina riitä edes perus rentoutumiseen.

<3: Viivi

Sukeltamassa

Alun perin päätimme tulla Koh Taolle, koska kaikki kehuivat saaren sukelluskursseja hinnaltaan ja laadultaan parhaiksi. Maksamme 9000 bahtia (noin 250€) per naama, ja siihen kuuluu neljän päivän open water diver -kurssi, viisi yötä hotellissa aamupaloineen ja yksi ylimääräinen sukellus.

Open water diver -kurssilla saa ikään kuin ajokortin, mikä oikeuttaa sukeltamaan ympäri maailmaa. Meidän sukelluskeskus tarjoaa vain PADIn (maailman laajuinen sukellusliitto) hyväksymiä sukelluskursseja. Kurssiin kuuluu kaksi teoriakertaa kokeineen, yksi iltapäivän kestävä sukellusharjoitus hotellimme altaassa ja neljä sukelluskertaa meressä. Teoriatunneilla kävimme läpi sukellukseen liittyvien välineiden käyttöä ja paljon muuta. Teorian opiskelussa itselleni vaikeinta oli se, että opetus ja kokeet olivat englanniksi. Eipä ole aikaisemmin englanninkielistä sukellussanastoa tullut vastaan. Toisaalta kurssin käyminen auttaa myöhemmin, tuskin tulevatkaan sukellukset tapahtuvat suomeksi.

Hotellin uima-altaassa käydyssä sukellusharjoituksessa törmäsin ensimmäiseen haastavaan uimataidon taitotasoa mittaavaan testiin. Meidän tuli pysytellä 10 minuuttia vedenpinnan yläpuolella koskematta pohjaan tai kaiteeseen (toisena tuli kiertää ennen merisukelluksia laiva kaksi kertaa, mutta se oli paljon helpompi juttu jostain syystä). Toisella yrittämällä, ja Viivin hyvällä tsempillä, sain kokeen kuitenkin suoritettua. Lukijoille tiedoksi: uiminen ei ole vahvin lajini. Uimatestien jälkeen tutustuimme kuinka laitamme sukellusvarusteet sukelluskuntoon, miten ne puetaan oikeaoppisesti, ja kuinka niitä tulee käyttää sukelluksen eri vaiheissa. Altaassa, noin kolmen metrin syvyydessä, opettelimme itse sukellukseen liittyviä perustaitoja, esimerkiksi maskin tyhjentämistä vedestä ja sukelluskaverin vararegulaattorin (kappale, jonka kautta hengitetään) käyttöä hätätilanteessa. Samoja asioita piti osata tehdä myös meressä, jotta kurssin sai suoritettua.

Sukeltaminen alkoi aueta kunnolla, kun päästiin mereen ja oikeasti syvälle. Veden alla on ihan uskomattoman hienoa! Riuttojen kalat ja muut elävät ovat sympaattisia kavereita ja monet niistä ovat kiinnostuneita sukeltajista. Perus open water diver -kurssin suorittaminen oikeuttaa sukeltamaan maksimissaan 18 metriin. Nyt Viivi miettii kovasti, että kävisikö samalla advanced -kurssin, minkä jälkeen saisi sukeltaa 30 metriin ja oppisi muutenkin lisää sukeltamisesta. Luulen, että minun korvat eivät kestäisi advanced -kurssin sukellussyvyyksiä. Minulla oli aika paljon ongelmia korvien paineentasaamisen kanssa jo heti sukelluksien alettua. Korvat myös kipeytyivät ensimmäisen sukelluspäivän jälkeen. Uskon kuitenkin, ettei sukeltamiseni vielä tähän lopu.

-Markus
Ps. Meidän viimeisestä sukelluspäivästä on video. Voidaan kotona pitää leffailta 😉

Paratiisisaari Koh Tao

Koh Taolta emme olleet varanneet majoitusta etukäteen ja hyvä niin. Jo ennen veneeseen nousua saimme rehellisen hyvän tarjouksen saaren isoimmalla rannalla, Sairee beachillä, sijaitsevalle sukellusfirmalle. Heti maihin saavuttuamme meidät vietiin Davy Jones Locker diving schoolille. Open water diver -kurssin hintaan saimme viisi yötä tasokkaassa hotellissa aamupaloineen.

Koh Tao tarkoittaa kilpikonnasaarta. Tao sijaitsee Thaimaan itärannikolla samassa saariryhmässä Koh Samuin kanssa. Saari on tunnettu sen hyvistä sukellusvesistä ja sen myötä parhaan hinta- laatusuhteen tarjoavista sukelluskeskuksista. Sairee beachin lisäksi saarella sijaitsee useampia pienempiä rantoja. Aiomme myöhemmin vuokrata moottoripyörän jolla pääsemme tutkimaan saaren muitakin paikkoja.

Täällä Sairee beachillä sijaitsee suurin osa sukellusfirmoista, ja paikka on täynnä nuoria reissaajia. Siten ilmapiiri on todella rento ja paikka on täynnä elämää. Alueen kapeita katuja kävellessä vastaan tulee lukuisia ravintoloita, pikku kauppoja, hierontapaikkoja ja rantabaareja. Hintataso ei ole Thaimaan halvin, mutta huomattavasti edullisempi kuin Bangkokissa. Täällä bisse maksaa 60 bahtia (noin 1,7 €) ja thaikku-ruoka ravintolassa 100 bahtia (noin 2,8 €).

Nyt kun viikko matkaa alkaa olla takana, hahmottuu jo vähän paremmin, miten pitkä aika neljä kuukautta onkaan reissata. Ei voi käsittää, mitä kaikkea vielä saadaan kokea. Meidän lomafiilis on jo huipussaan ja huolettomuuden tunne saavutettu!

Paljon terveisiä Suomeen!
<3: Viivi ja Markus

Ps. Kuulumiset tulee nyt pikku viiveellä. Saari on täynnä ilmaisen wifin tarjoavia ravintoloita, mutta mikään yhteyksistä ei toimi kiireellä. Kulkevat nekin ilmeisesti saaren yleisessä elämän rytmissä…

Yöbussilla matkaamista

Ostimme siis Bangkokista matkailutoimistosta bussin ja lautan sisältävät yhdistelmäliput Koh Taolle. Maksoimme matkoista yhteensä 3600 bahtia, eli noin 92 €. Hinta oli kai aika kallis, mutta järjestelyt oli niin hyvät, että mielellään siitä maksoi. Kaiken sen muun säätämisen jälkeen helppous oli ensisijaista. Täällä Thaimaassa ainakin myydään joka paikassa näitä joint tickettejä. Ihan kätevää, koska harvoin paikasta toiseen pääsee yhdellä ainoalla kulkuneuvolla.

Matka alkoi minibussilla matkailutoimistolta varsinaisen bussin luo. Bussi oli luokitukseltaan V.I.P, mikä tarkoitti elokuvia, kunnon ilmastointia, siedettävää vessaa ja lähes makuuasentoon taipuvia, leveitä penkkejä. Jäimme pois bussista Chumptonissa, mistä lautat Koh Taolle lähtevät. Noin yhdeksän tunnin matka meni kivuttomasti (kiitos siedettävän nukkuma-asennon ja iPadin).

Chumptonissa meidät jätettiin onnettoman näköisen ”odotteluhuoneen” eteen. Matkasta teki huomattavasti rauhoittavamman se, että koko ajan mukana kulki muita reppureissaajia. Lisäksi koko matkan ajan meitä ohjailtiin ja leimailtiin tarroilla kuin ekaluokkalaisia luokkaretkellä. Itse ei todellakaan tarvinnut miettiä mihin ja millä seuraavaksi mennään. Kun kaikki retkeläiset oli saatu Chumptonin pysäkille, hyppäsimme Tuk tuk -bussin kyytiin, ja ajelimme yön pimeässä, tuulen heitellessä hiuksia, satamaan.

Kello oli aika lähellä neljää, kun pääsimme perille laiturialueelle. Kahden ja puolen tunnin odottelun ajan joimme teetä ja vihdoin ja viimein luimme kirjaa. Muiden backbagereiden kanssa yhdessä matkustaminen ja juttelu luo nopeasti yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikki ovat tosi avoimia ja huolettomin mielin matkassa. Tulee sellainen olo, että vähänkö tämä on siistiä!

Auringon noustessa aloimme siirtyä veneeseen ja näimme meren ensimmäisen kerran kunnolla. Pikku hiljaa Bangkok alkoi unohtua ja lomafiilis oli lähempänä. Tällä hetkellä parasta mitä voi kuvitella, on pysyä pidemmän aikaa saarella, nauttia merestä ja rannoista, auringosta ja saaren rennosta meiningistä. Alun alkaen ajattelimme, että siirrymme Koh Taolta eteenpäin kunhan sukelluskurssi on suoritettu. Nyt suunnitelmissa on kuitenkin olla saarella vielä pidempään.

Perillä Bangkokissa

Koska Istanbulissa oli satanut 2cm lunta, oli jatkolentommekin myöhässä. Loppujen lopuksi olimme Bangkokissa vasta seitsemältä illalla. Kentältä päätimme ottaa junan, mikä oli halpa (alle 3 €) ja muutenkin helppo tapa päästä keskustaan. Noustuamme junasta puoli kymmenen aikaan tajusimme kuitenkin, että meillä ei ollut hajuakaan siitä missä päin olimme. Niin, eikä hotellia varattuna saatikka kunnon karttaa.

Teimme virheen kuvitellessamme, että halvan yöpaikan löytää Bangkokista helposti. Kaupunki on ensikertalaisen silmin katsottuna todella sekava ja kaaottinen, eikä edes paikallisista ole apua neuvoa kysyttäessä. Siinä me sitten kävelimme 30 tunnin matkustamisen jälkeen öisen Bangkokin sivukaduilla ilman, että tiesimme edes missä kaupunginosassa olimme. Onneksi satuimme nappaamaan taksin, jonka kuljettaja osasi viedä meidät edulliseen majapaikkaan. Toki sijainti oli seksiturismista tunnetulla alueella, mutta yksi lysti kun tavoitteena oli ainoastaan suihku ja uni. Kaikki meni siis loppujen lopuksi ihan hyvin, mutta kyllä siinä meinasi epätoivo iskeä ja Bangkok -kammo otti ensiaskeleensa.

Aamun sarastaessa (ei niin hyvin nukutun yön jälkeen) päätimme, että lähdemme Bangkokista mahdollisimman nopeasti Koh Taolle. Suunnistaessamme juna-asemalle ystävällinen vartija huomautti, että asema aukeaa vasta iltapäivästä ja samalla tarjosi Tuk Tuk -kyytiä läheiseen turisti-infoon, josta voisimme ostaa matkaliput. Infosta saimme yhdistelmäliput yöbussiin sekä aamulauttaan junan oltua jo täynnä. Jätimme rinkat infoon ja tyytyväisinä matkajärjestelyihin hyppäsimme saman Tuk Tuk -kuljettajan kyytiin, joka lupasi viedä meidät takaisin samaan paikkaan. Myöhemmin osoittautui, että teimme siinä kohtaa ison virheen: emme ottaneet turisti-infon tarkkaa osoitetta ylös ja Bangkokissa on mahdotonta seurata mitä reittiä kuljettajat ajavat. Ajattelimme, että meitä aiemmin neuvoneen vartijan merkinnät kartassa ja matkalippuun merkattu osoite riittäisivät.

Vietimme ylimääräiset kuusi tuntia eri ostoskeskuksissa Siam squerellä. Emme todellakaan halunneet lähteä kokeilemaan suunnistusta Bangkokissa enää. Varasimme vähän yli puoli tuntia matkaan takaisin turisti-infoon. Ajattelimme sen riittävän hyvin noin 10 minuutin matkaan.

Vinkkasinne Tuk Tukille (joita muuten näkyy katukuvassa jopa enemmän kuin turisteja) ja hyppäsimme kyytiin. Hän sanoi tietävänsä kyseisen paikan ja tingimme kyydiin huokeaan 0,5€ hintaan. Matka loppui kuitenkin lyhyeen kuskin tajuttua, että olemme ostaneet liput valmiiksi. Näin kävi yhteensä kolme kertaa. Tuk Tuk -kuskit taitavat elättää itsensä eri hotellien, turistipisteiden yms. kanssa tehdyillä sopimuksilla: uusien asiakkaiden tuomisesta he saavat korvaukseksi esim. bensalippuja tms. Lähdimme kiireellä kävelemään vartijan karttaan merkitsemän kohdan suuntaan. Yritimme olla positiivisia, vaikka tiesimmekin miten hakuammuntaa etsintä Bangkokissa olisi. Bussin lähtöön oli noin 15 minuuttia kun kokeilimme onnea vielä yhdellä Tuk Tukilla. Tällä kuskilla ei tuntunut olevan taka-ajatuksia, mutta turisti-info jolle se meidät vei, oli väärä. Sitä epätoivon tunnetta, mikä meillä tässä vaiheessa oli, on vaikea kuvailla. Meidän rinkat oli infossa, bussi lähdössä, eikä kukaan tuntunut tietävän missä koko paikka oli. Tuk Tuk kuljettaja sanoi kuitenkin tietävän toisenkin turisti-infon sillä alueella, ja niin me sormet ristissä (Viivi paniikki-itkua tuhertaen) lähdimme pahimman ruuhkan aikaan etsimään sitä toista. Millään riemulla ei ollut rajaa kun paikka osottautui oikeaksi, paikan omistaja ilmoitti bussin olevan myöhässä ja kehotti hymyissä suin meidän rauhoittua.

Mitä siis meidän, ankarasti ilmaistuna, vihat saanut Bangkok meille reppureissaamisesta opetti:
– varaa aina edes ensimmäiseksi yöksi majoitus uudesta paikasta, etenkin jos kyse on kaupungista.
– tutustu uuteen paikkaan edes perusasioiden verran
– ota aina aina aina aina tarkat osoitteet ylös ja paina mieleen jokin tuntomerkki (koskee raskaasti Bangkokia!)
– älä aloita reppureissua Bangkokista, vaan siirry nopeasti rauhallisemmille alueille (huomattu olevan myös muiden matkaajien mielipide)

Se siitä vuodatuksesta! Tuolloin oli jo ikävä kotiin, nyt nautimme täysin rinnoin ihanasta, rennosta Koh Taosta! Siitä huomenna lisää.

Terkuin Viivi ja Markus

Ps. Yllä on ehkä ainoat räpsyt mitä koko päivänä tuli otettua. Kertoo aika paljon siitä, paljonko meitä Bangkokissa kiinnosti…