Tässä on nyt muutama päivä jo totuteltu Suomessa olemiseen. Säähän on vielä sopeutuminen, eikä sitä arkeen sujahda niin helposti näin pitkän matkan jälkeen. Ihan pöllämystyneenä tässä vielä ollaan. Mutta mikäpäs sen kivempaa kun julkaista viimeiset jutut reissusta kotoa käsin: saa vielä hetkeksi uppoutua maailman ihanimpaan matkaan. (Vaikka kyllä rantakuvien katseleminen nyt jo vähän kirpaisee… ;)) Siispä…
Kun oltiin vähän yli viikko koitettu surffata Legianilla ja tutustuttu siihen alueeseen, laitettiin skootterin tankki täyteen neljän päivän Bali-kierrosta varten. Tarkoitus oli lähteä heti auringonnousun aikaan, mutta jo illalla siirsimme herätystä tunnilla eteenpäin, ja loppujen lopuksi kello yhdeksän päästiin lähtemään. Suunnitelmat oli suurpiirteiset, eikä mitään majapaikkoja oltu varattu etukäteen.
(Maisemia matkan varrelta)
Ensimmäisen yön suunnittelimme kuitenkin viettävämme ihan saaren pohjoisrannikolla Lovinassa. Sinne kulkee Kutalta lähes suoraan iso tie. Sen varrelta poimimme turistikartan avulla muutaman pysähdyksen matkan varrelle. Vaikkakaan matkaa ei yhteensä ollut kuin kuutisenkymmentä kilometriä, tiesimme että sen ajaminen skootterille ei ihan yhteen soittoon onnistu.
Ensimmäisenä poikkesimme reitiltä Jatiluwihiin Balin laajimmille riisiviljelmille. Upeiden maisemien lisäksi muuta nähtävää siellä ei ole. Horisonttiin nousevia ja pilviä hipovien vuorten kehystämiä riisiviljelmiä katsellessa ei uskoisi olevansa vain muutaman kymmenen kilometrin päässä Kutan surffituristivilinästä. Nopeasti pääsee ihan eri maailmoihin. Joimme kahvit ja otimme kuvia, ja lähdimme ajamaan takaisin päätielle. Melkein heti tummina roikkuvat pilvet repesivät sateeksi. Luovutimme aika pian kirkastumisen odottamisen suhteen ja ajoimme sateessa lähimmälle Warungille (paikallista ruokaa edullisesti tarjoava ravintola) syömään. Sateen edelleen jatkuessa poikkesimme myös meidän pelastukseksi kohdalle osuneeseen sadeviittakauppaan. Tässä vaiheessa olimme nimittäin nousseet tietä pitkin jo aika korkealle, joten sateen lisäksi ilma alkoi olla aika viileää, eikä niissä olosuhteissa ajaminen synnytä kuin valitusta ja nenän vuotamista.
Pian Jatiluwihistä matkan jatkuttua tie alkoi nousta yhä korkeammalle ja muuttua vuoristotieksi. Korkeimmilla kohdilla ajettiin kirjaimellisesti ihan pilvessä. Maisemat ovat upeita ja pikku kylät matkan varrella sympaattisia. Tie kulkee myös Beratanin tulivuorijärven ohi. Sateen jäljiltä veden päällä leijaili usvaa, joten koko paikka näytti jotenkin mystiseltä. Alunperin meidän tarkoituksena oli myös käydä katsomassa Balin korkeinta vesiputousta Gitgitiä, mutta sen ohi ajettaessa emme millään jaksaneet pysähtyä ja lähteä rämpimään kostealle polulle. Ensi kerralla sitten!
Singarajaan saavuttaessa ja liikennevaloissa odottaessa viereistä skootteria ajava mies huikkasi olemmeko matkalla Lovinaan. Kun sanoimme että sinnepä juuri, antoi hän erään homestayn käyntikortin. Seuraavissa valoissa tiedustelimme hintaa, ja kun kaikki kuulosti hyvältä, ajoimme miehen perässä rannalla sijaitsevalle majapaikalle. Ilta meni matkasta puutuneiden takapuolien lepuuttamisessa ja spagettia syödessä rannalla. Kävimme myös katsastamassa Lovinan menopaikat, ja hiljaista oli. Rannassa on kivoja ravintoloita, siellä ja pääkadulla perus turistikrääsää myyviä putiikkeja ja muutama tasokkaampi käsityöläiskauppa. Siinäpä se oikeastaan oli ja lisäksi joka paikassa oli tosi hiljaista.
Paikka on kuitenkin tunnettu delfiineistä. Tämä oli ensimmäinen kerta kun elämän aikana on tullut edes mahdollisuus nähdä delfiinejä luonnossa. Siksipä varasimme aamuksi delfiiniretken. Parhaiten niitä näkee aamuisin, joten ylös piti nousta ennen kuutta. Samalla tuli nähtyä upea auringonnousu. Ajoimme veneellä aika kauan ja saavuimme lahden poukamalle noin viidenkymmenen muun veneen kanssa. Varmaan puolisen tuntia katselimme ainoastaan edes takaisin päristäviä veneitä. Aina kun joku kuvitteli näkevänsä delfiinin, lähti kaikki muut veneet kilpaa siihen suuntaan. Ehdimme jo todeta ääneen, ettemme haluaisi olla osa tälläistä turismista syntynyttä älyttömyyttä. Delfiinitkin nauravat! Lähdettyämme lahdelmalta pois takaisin päin, pääsimme onneksi näkemään ison delfiinilauman. Sitä oli todistamassa vain muutama vene meidän lisäksi. Delfiinit pomppivat useampaan kertaan pintaan. Meidän vene ei koskaan osunut aivan viereen, mutta tulipahan niitä delfiinejä nähtyä loppujen lopuksi. (Ainut kunnon otos on alla oleva Markuksen puhelimella otettu kuva.) Retkeen kuului myös snorklailua, mikä oli ihan turha juttu. Korallit olivat kuolleita ja aamusta veden pinta oli täynnä pikku meduusoja. Aika nopesti lähdettiin takaisin rantaan.
Oli aika mahtavaa olla niin aikaisin hereillä. Söimme aamupalan rannalla, pakkasimme (aika mukavaa kun pakkaaminen tarkoittaa muutaman tavaran heittämistä pikku reppuun
rinkan täyteen sullomisen sijaan) ja lähdimme ajelemaan rantaa pitkin kohti itärannikon Tulambenia.
-V
120 päivää auringossa 