Terveiset Kuala Lumpurista. Kirjoitellaan juuri Starbucksin terassilla ja syödään maailman parasta pretzeliä. Meidän matka on jatkunut viime kirjoituksesta Vietnamin kautta Malesiaan. Ehdittiin jo käydä Langkawilla ja Penangilla, ja tämä on jo itseasiassa toinen kerta Kuala Lumpurissa. Huomenna lennämme heti aamusta kolmeksi viikoksi Balille. Blogin kirjoittamisen suhteen me olemme kehittäneet uudenlaisen strategian (kyllä, kylmä olut ja terassi kuuluu suunnitelmaan), mutta nykytilan korjaamiseksi Vietnam mahdutetaan yhteen kirjoitukseen.
Kambodzasta matka jatkui siis kohti Vietnamia veneen kyydillä Mekong-jokea pitkin. Matka raja-asemalle vei neljä tuntia, josta passien leimaamisen jälkeen matka jatkui vielä muutaman tunnin Vietnamin puolelle Chau Dociin. Jokimatka oli ensimmäinen ja vielä ainoaksi jäänyt järjestetty retki, mille olemme matkan aikana osallistuneet. Pakettiin kuului jokilaivamatka, yöpyminen Chau Docissa kelluvassa hotellissa, seuraavana aamuna aamiainen, opastettu kierros kelluvassa kalastajakylässä, luolatemppelissä vierailu, sekä bussimatka Ho Chi Minh Cityyn. Järjestetty matka oli ihan kiva, mutta paljon mielummin matkustamme omatoimisesti. Sitä paitsi bussissa on tullut muutenkin istuttua niin paljon, että laivamatka oli kivaa vaihtelua. (Ensimmäiset kaksi kuvaa kelluvasta kylästä, ja seuraavat kaksi samasta kylästä joen uoman varrella.)
HOI AN
Ho Chi Minh Cityssä olimme vain yhden yön ja seuraavana iltana lähdimme kohti Hoi Ania. Välimatka on sen verran pitkä, että bussilla sen matkustaminen olisi ollut yhteen soittoon aika tuskallista. Junallakin matka kesti noin 16 tuntia, mutta meni yllättävän kivuttomasti makuuvaunussa Greyn Anatomiaa katsoessa ja nukkuessa. Junamatkasta meillä ei ollut etukäteen mitään odotuksia, joten pakkasimme mukaan omat ruuat ja vessapaperit. Hyvä niin. Juna ei ollut aivan VR:n tasoinen, mutta matka oli kiva kokemus ja takaisin Ho Chi Minh Cityyn tultiin samaa reittiä. Maisemat Vietnamin maaseudulla ovat uskomattomat. Juna saapui Danangin asemalle, josta matka pimeällä taksilla Hoi Aniin kesti vielä noin puoli tuntia.
Hoi An on paikka josta kuvia nähdessä ajattelee, että onpas hienon näköistä, ja sitten paikan päälle ehdittyä saa onnekseen ajatella kaiken olevan vielä hienompaa kuin kuvissa. Tunnelma on se, mitä ei koskaan saada kuviin niin täydellisesti tallennettua.
Hoi An on Vietnamin kaupungeista se, jossa vanha alkuperäiskulttuuri on säilynyt parhaiten. Joenvarren molemmin puolin levittäytyy autoton vanhakaupunki. Pikku kaupat on enimmäkseen täynnä paikallista posliinia ja käsin tehtyjä paperilyhtyjä I ❤ Vietnam paitojen sijaan. Ja se ruoka! Ihan sama mihin niistä tunnelmallisista ravintoloista päättää jäädä syömään: ruoka on aina ihan tajuttoman hyvää. Iltaisin mummot ja pikkutytöt myyvät veteen laskettavia toivomuskynttilöistä. Joka paikka puhkeaa täyteen värikkäitä paperilyhtyjä ja siltaa koristavat lohikäärmeet syttyvät valoon.
Kaupunki elää räätäli- ja suutariliikkeistä. Itse teetätin varvassandaalit nahasta kahdeksalla eurolla. Sopii jalkaan niin kuin valettu. Jos matka ei tästä enää jatkuisi, olisin ihan varmasti teetättänyt myös juhlamekon parilla kympillä. Mallikappaleet oli oikeasti yhtä hienoja kuin mekot Zarassa, paremmin tehtyjä vain.
Meillä kävi tosi huono tuuri sään suhteen. Matkan ainoat sateet osuivat kaikille niille päiville, jotka olimme Hoi Anissa suunnitelleet makaavamme sen upealla rannalla ja hotellin uima-altaalla. Niinpä söimme paljon Snickersejä ja luimme kirjoja, poljimme hotellin pyörillä joka ilta vanhaan kaupunkiin syömään, ja aina sateen tauotessa kävimme lenkillä.
Yksi parhaista jutuista Hoi Anissa oli kokkauskurssi. Päivä alkoi paikallisiin ruokamarkkinoihin tutustumalla ja jatkuin neljän ruokalajin kokkaamisella. Vietnamilaisesta keittiöstä voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa. Ruoka valmistetaan ainoastaan tuoreimmista raaka-aineista, mitään ei kärvistetä eikä hauduteta kermassa ja voissa, kalakastikkeen lisäksi maustamiseen käytetään kymmeniä eri mausteita ja aina tuoreita yrttejä, kalaa syödään paljon ja rakkautta ruokaa laitettaessa ei säästetä. Kurssin reseptit tulee käyttöön myös kotona!
Hoi Anista jäi sellainen olo, että sinne on vielä joskus palattava.
HO CHI MINH CITY
Skoottereiden luvattu valtakunta. HCMC on miljoonakaupunki ilman toimivaa joukkoliikennettä, joten liikenteessä pörrää tuhansia ja tuhansia skoottereita. Se on ensimmäinen asia, mitä kaupunkiin tullessa huomaa. Muuten HCMC oli positiivinen yllätys. Joka paikassa on todella siistiä. Hienoja ostoskeskuksia, paljon kahviloita ja siistejä puistoja.
Yhtenä päivänä vuokrasimme skootterin ja sulauduimme liikenteeseen. Kun kerran Vietnamissa ollaan, pitäähän sen sotahistoriaan tutustua. Todellakin vierailemisen arvoinen oli War Remnants Museum. Ja hiljaiseksi veti kaikki ne kuvat ja kirjoitukset Amerikan sodasta (kuten paikalliset Vietnamin sotaa kutsuvat). Independence Housen edessä kävimme ottamassa kuvan, mutta sisälle mennään sitten ensi kerralla. Muuten kaupunkiin tutustuminen tapahtui pitkälti ydinkeskustassa kävellen.
Koska emme halunneet maksaa Vietnamiin viisumia, vietimme siellä vain kaksi viikkoa. Toisaalta matkasuunnitelmassakaan ei olisi ollut sen enempää aikaa. Vietnam on todella pitkä maa, eikä sitä tuon enempää kahdessa viikossa ehdi koluta. Me kun emme halua hypätä paikasta toiseen parin päivän välein. Vietnamista jäi kuitenkin niin hyvä kuva, että toivottavasti sinne pääsee toistekin. Pääkaupunki Hanoita kehutaan paljon, ja kuuluisa Halong Baykin jäi näkemättä. Verrattuna Kambodzaan, on Vietnam paljon vauraampi maa. Luonto on todella kaunista ja maa lähes täyteen kansoitettu. Ihmiset ovat ystävällisiä, ja jotta ei vain toisteltaisi itsenämme niin kerrottakoon, että ruoka on täydellisen hyvää! Sinne vain!
Ho Chi Minh Citystä (jota paikalliset muuten vieläkin kutsuvat Saigoniksi) lensimme Air Asialla Kuala Lumpuriin. Ja matka jatkuu!
<3: V & M
120 päivää auringossa 