Vaikka Ho Chi Minh City onkin kehittynyt kaupunki, alkoi tässä vaiheessa reissua kaivata jotain tuttua ja länsimaalaista. Kaipa se toisin sanottuna tarkoitti tuttuja kauppoja ja shoppailua. Ja sitä, että käy aamulla suihkussa, laittaa siistit vaatteet päälle (ei hikistä toppia tai rantamekkoa), harjaa hiukset ja MEIKKAA. Suunnittelimme myös take away –kahvien juomisesta puistossa siinä vaiheessa, kun jalat tarvitsee taukoa kauppojen kiertelystä. Siksipä varasimme Kuala Lumpuriin kokonaisen viikon, eikä se ollut yhtään liikaa. Se tarjosi juuri sen, mitä siltä kaivattiinkin.
Lensimme siis Air Asialla HCMC:stä Kuala Lumpuriin. Kuala Lumpurissa on halpalentoyhtiöille oma terminaali, josta saa super halpaa mäkkiruokaa, ja josta pääsee yhtälailla helposti suoraan Kuala Lumpurin päärautatieasemalle bussilla. Pääsee sinne junallakin, mutta se maksaa 35 ringitiä siinä missä bussi 8. Sieltä KL Sentralista oli vain yhden metropysähdyksen matka meidän guest houselle, joka oltiin varattu China townista.
Kuala Lumpurissa on siis julkinen liikenne! Meidän ei tällä kertaa tarvinnut vuokrata skootteria, vaan ajelimme metrolla ja monorailillä. Latasimme touch & go –korteille viikon liput, mikä helpotti liikkumista ja teki siitä aika paljon halvempaa. Tosin tällainen lippujärjestelmä on Kuala Lumpurissa ilmeisen uusi, joten hermoja koeteltiin lipun latauspaikkaa etsiessä. Koko viikon aikana emme nähneetkään muiden turistin kulkevan kuin kertalipuilla.
Kaikkien pitäisi joskus kokeilla pärjätä ensin muutama kuukausi vain repullisella vaatteita, ja sitten lähteä ostoksille suurkaupungin vaatekauppoihin. Ostaminen tekee onnelliseksi! Kiertelimme monta päivää jättimäisissä KL Suriassa ja Pavillionissa, pyörähdimme myös Farenheitissa ja Beryaja Time Squarella ja ostimme bussin vähän kauempana sijaitsevalle Sunshine Pyramid –ostoskeskukselle. Istuimme myös kahvilla Petronas towersien juurella ja kävelimme ympäri keskustaan rakennettua puistoa. Myös China townissa sijaitseva, täynnä koruja, laukkuja, tauluja, vaatteita ja tuliaskrääsää oleva Central Market tuli kierrettyä ympäri. Eikä kaupungissa voi tietenkään käydä juomatta Traders hotellin skybarissa sikahintaisia oluita ja nauttimatta valaistujen pilvenpiirtäjien täyttämästä maisemasta.
Kaupungilla kiertelyn lisäksi teimme yhtenä päivänä visiitin Batu luolille. Sinne pääsee KL Sentralista noin puolessa tunnissa junalla. Luolat on tunnettuja niiden sisällä olevasta hindutemppelistä, jossa pidetään vuosittain jotkut tosi isot seremoniat. Silloin sinne saapuu niin paljon hinduja ja turisteja ympäri maailman, että en haluaisi olla paikalla. Nyt paikka oli kiva vierailla. Alla olevassa kuvassa näkyvä patsas on myös omassa luokassaan maailman suurin. Monet kritisoivat paikkaa sen satojen apinoiden vuoksi. Meidän ne antoivat olla ihan rauhassa, mitä nyt olivat vähän kiinnostuneita kädessä roikkuneesta pussista, joka niille merkitsee varmasti automaattisesti ruokaa.
Me tykättiin Kuala Lumpurista tosi paljon! Ehkä se ei ole mikään varsinainen kaupunkilomakohde, mutta hyvä läpikulkukaupunki kyllä. En tiedä mitä kaupungilla olisi tarjota kulttuurin puolelta, mutta ainakin sieltä puuttuu ihanat ravintolat ja kahvilat katujen varsilta, mitä jokainen Euroopan kaupunki taas on pullollaan. Me syötiin pääasiassa ostoskeskusten food courteilla halpaa aasialaista, koska ei haluttu käyttää puolia päivän budjetista yhteen päivälliseen.
Markuksen äiti lensi viikon lopulla Kuala Lumpuriin, ja jatkoimme seuraavana päivänä bussilla Cameron highlandin teeviljelmille, ja sieltä edelleen Langkawille ja Penangille.
Aurinkoa Suomeenkin lumia sulattamaan!
<3: Viivi
120 päivää auringossa 